rekisteröidyin demiin vähän yli kaks vuotta sitten. siitä jotain puol vuotta eteenpäin tein nykysen nickin ja sillä oon nyt demittäny ahkerasti. miten johonki nettisivuun voi vaan jäädä koukkuun tolleen? saatana tuolla jutut on luokkaa "ismon keltanen päästäinen tunsi ku ismon kassit seiso", mut silti sinne vaan kirjautuu uudestaa ja uudestaa ja uudestaa et siika sentää.

miten sitä joskus jaksaa osallistuu joihinki MISSMIX -hyökkäyksii. oke missmixis on kiva kirjotella pelkkään otsikkoon koko viesti jee ja siel on siikamakee 1minuutin raja. ja mahtava pinkki ulkoasu.

demifeimeys. niin. olisihan sitä mukavaa olla kaikkien demittäjien huulilla. mut en mä siihen tähtää. tärkeintä on kirjotella ja rupatella muiden samanikästen kanssa ja pitää hauskaa. ja paskat. tai joo. oikeestaan se on meiän kehitykselle hyväks, et demi.fi on meiän vertaistukiryhmä ja siellä me puretaan aggressioitamme ja jaetaan ismoilojamme. kiittäköön poliisisedät, äidit, isät, opettajat, tädit, sedät, naapurit, kaverit ettei me olla purkamassa aggressioita niihin esim. tappelemalla, rähinöimällä, ryyppäämällä, piirtämällä graffitteja seiniin.

oke. nyt on lauantai. mikäs sen mukavampaa ku perkele demittää! ISMOILLA maailman tappiin asti. siikaa niin et korvista tulee ulos. päästäiset pulppuu perseestä ja sitä rataa. mitäs sit ku me ollaan isoja ja meillä on lapsia? siis toivottavasti. siirtyykö demiperinne niillekin? jaetaanko me ismot päästäiset siiat kim heroldit niiden kanssa? kalliomursuja unohtamatta.

tässä tätä kirjoittaessani tulin miettineeksi, miltä tuntuisi olla kalliomursu. edes viikon parin mittaisen tet-jakson ajan? hallitsisi sitä, kuka bannaisi ja kuka poistelisi keskusteluja. jos minä olisin kalliomursu, tekisin enemmän keskusteluja nimimerkillä demifi.

siikamaisia keväänodotuksia, pitäkää silmät ja korvat auki - koskaan ei tiedä, milloin on aika nähdä ystävämme päästäinen in real life.

t. ismon kannattaja